Teknologian kehitys on globaali megatrendi

Yhteiskuntaan ja talouteen vaikuttaa useita erilaisia globaaleja megatrendejä eli maailmanlaajuisia suuntauksia, joita talouden toimijoiden ei kannata jättää huomiotta. Näitä megatrendejä on lukuisia, ja Globaalit markkinat -kurssilla lähempään tarkasteluun on nostettu kaupungistuminen, uudet teknologit, kehittyvien talouksien nousu, demografiset muutokset sekä ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkuus. Jotkin näistä trendeistä ajavat meitä kohti kiertotaloutta, ja jotkin niistä mahdollistavat sen. 

Esimerkiksi ilmastonmuutos on megatrendi, joka ajaa meitä kohti kiertotaloutta. Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen ja hiilen vapauttaminen syvältä maan uumenista ilmakehään on huomattu haitalliseksi varsin lyhyessä ajassa, erityisesti kun puhutaan ilmastovaikutuksista. Brittiläinen ekonomisti Nicholas Stern totesi vuonna 2006 ilmastonmuutoksen olevan suurin kohtaamamme markkinahäiriö, mutta vasta aivan viime vuosien aikana yritykset, päättäjät ja suuri yleisö ovat ymmärtäneet tämän. Hiili on riski. Hiili-intensiiviset alat yrittävät pienentää riskiään muuttamalla toimintaansa, ja toisaalta uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti, kun kehitetään uusia energioita ja materiaaleja sekä puhtaampaa teknologiaa. 

 

Niukkuudesta uutta liiketoimintaa 

Toinen kohti kiertotaloutta ajava megatrendi on luonnonvarojen niukkuus. Luonnonvarat – niin uusiutumattomat kuin uusiutuvatkin – ovat toki olleet rajallisia aina, mutta tähän on herätty monien raaka-aineiden kohdalla vasta hiljattain. Kaksi eniten käyttämäämme raaka-ainetta ovat makea vesi ja hiekka: puhtaasta talousvedestä on paikoin pulaa konflikteiksi asti, ja rakentamiseen tarvittavaa hiekkaa on jouduttu kuljettamaan jopa valtamerien ylitse.  

Joudumme pohtimaan, voiko peltopinta-alaa käyttää polttoaineiden raaka-aineiden kasvatukseen, jos ruoastakin on pulaa. Nykyaikainen elämäntapamme myös vaatii ihan uusia raaka-aineita: sähköautoilla vähennetään hiilidioksidipäästöjä, mutta ne vaativat valtavat määrät esimerkiksi harvinaisia maametalleja, joita ei Euroopasta saa. EU onkin kiinnittänyt huomiota raaka-aineiden saatavuuteen ja sen myötä listannut parikymmentä kriittisintä raaka-ainetta, joita on joko mahdotonta korvata tai niiden saatavuus on muutoin haastavaa. 

Talouden toimijoiden on otettava huomioon edellä mainitut raaka-aineiden niukkuus ja saatavuus sekä niistä johtuvat hinnan vaihtelut. Taloudellista lisäetua saa, kun onnistuu tuottamaan hyödykkeensä mahdollisimman vähillä ja edullisilla raaka-aineilla ja suunnittelemaan koko ketjun niin, että hukkaa tulee mahdollisimman vähän. Lisäksi tuote olisi saatava käyttäjältä takaisin uusiokäyttöä varten. Tämä onnistuu usein parhaiten pitämällä omistajuus yrityksellä itsellään ja tarjoamalla tuotteet asiakkaalle palveluna. Nämä kaikki ovat kiertotalouden ydintä. Luonnonvarojen niukkuus edistää kiertotaloutta myös uusien innovaatioiden ja siten uuden liiketoiminnan myötä. Metallien louhinta jätevedestä on tästä yksi esimerkki. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin joitain metalleja löytyy jätevedestä yhtä suurina pitoisuuksina kuin malmista, josta metalli on alun perin otettu käyttöön. 

 

Teknologia mahdollistaa jakamisen ja materiaalikierron 

Uudet teknologiat muuttavat maailmaa. Uusista teknologioista tulevat mieleen ensimmäisenä tavat viestiä, jotka ovatkin muuttuneet radikaalisti vain yhden sukupolven aikana. Uusia teknologioita kehittyy koko ajan kuitenkin myös monia muita, ja myös tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Esimerkiksi paikkatiedon soveltaminen mahdollistaa monia uusia palveluita ja sovelluksia. Yhteiskäyttöautojen jakaminen kun ei onnistu, jos emme tiedä, millä kadulla vapaa auto odottaa. Muuhun dataan yhdistettynä voimme optimoida paikkatietojen avulla vaikkapa jätteiden kuljetuksen ja työpaikan kimppakyydit tai rakentaa kaupungin kirjastot ja paloasemat optimaalisille sijainneille.  

Tulevaisuudessa teknologia on yhä suuremmassa roolissa myös materiaalikierrossa. Kiertotaloudessa materiaalien kierto on mahdollista vain, jos tiedämme, mitä materiaalia uusioraaka-aine on. Harjaantunut ihmissilmä ja -käsi osaa jotenkuten tunnustella, onko tekstiili villaa vai akryylia. Kovaa työtä tehdään, että sen oppisi konekin. Tieto voi myös kulkea tuotteen mukana. Esimerkiksi kun vaatetta tarjotaan palveluna, sen saumaan voidaan kiinnittää siru, joka yksilöi vaatteen ja sen läpikäymät vaiheet. Paitsi että tämä mahdollistaa jatkohyödyntämisen, se antaa myös arvokasta tietoa tuotteen käytöstä ja kestävyydestä. 

Kehittyvä teknologia ja uudet innovaatiot tuovat osaltaan ratkaisun haasteisiin, jotka vaikuttavat talouteen sekä globaalisti että alueellisesti. Teknologian ja innovaatioiden lisäksi tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea asennemuutosta, jotta samoilla tai jopa pienemmillä resursseilla saadaan tyydytettyä yhä suuremman väestön tarpeet, kun rajallisten luonnonvarojen, kuten ruoan, tilan ja energian, pitäisi riittää kaikille.   

Voimme välillä huvittaa itseämme lukemalla vanhoja ennustuksia ja näkemyksiä tulevaisuudesta. Lokakuussa 1968 Helsingin Sanomat kirjoitti erään saksalaisen yliopiston taloudellista tulevaisuutta tutkivan laitoksen johtajan näkemyksistä, joiden mukaan menossa oleva taloudellinen ja tekninen kehitys johtaa työajan lyhenemiseen siten, että ”verraten lyhyen ajan kuluttua ihmiset tekevät työtä enää kaksi tai korkeintaan kolme päivää viikossa”. 

Mitä kauemmaksi tulevaisuuteen katsoo, sitä enemmän on mahdollisuutta harhautua. Lähitulevaisuuteen sen sijaan on helpompi nähdä ja ottaa globaalit megatrendit huomioon. 

 

Globaaleja megatrendejä käsitellään Globaalit markkinat -kurssilla. Voit tutustua kurssiin täällä.

 


Päivi Kosunen

kiertotalousasiantuntija

Kirjoittaja on TATin kiertotalousasiantuntija ja opiskellut maisteriksi pääaineena ympäristötiede ja -teknologia. Ympäristöasioiden lisäksi Päivin intohimona on uusien asioiden oppiminen. Vapaa-ajalla hän skräppää ja bloggaa eikä koskaan kieltäydy kupillisesta hyvää teetä.