Jokainen meistä on törmännyt tilanteeseen, jossa aloittaa jonkin lupaavalta vaikuttavan uuden asian, mutta jotenkin se sitten jää. Ei ole aikaa, muut asiat ovat tärkeämpiä, vanha tapa on helppo ja niin edelleen. Luin joskus, että ruokailutapojen muuttaminen vie keskimäärin kuusi viikkoa. Koitin taannoin vaihtaa aamupalaleivät puuronsyöntiin. Innostuin asiasta, ostin monia eri puurolaatuja, kokeilin tuorepuuroja ja taiteilin Instagramin-kestäviä puurokulhoja. Silti lipsuin ajan kanssa takaisin paahtoleipään. Meidän perheen puuroaamupaloihin tuli ryhtiä vasta lapsen myötä. Puuro on joka tapauksessa keitettävä, joten samalla sitä voi syödä itse. Pelkkä into ja kokeilumieli eivät siis riittäneet, vaan ruokailutottumukset muuttuivat vasta pakon saneleman ajansäästön vuoksi.  

Ilmiö on minulle tuttu myös töiden puolesta, mutta pakko ei tässä tapauksessa todellakaan ole oikotie onneen. Aikaisemmassa työpaikassa tiimille annetut ohjeet pitää viikkopalaverit jatkossa korkeintaan puolen tunnin mittaisina aiheutti suurta närää ja jopa kaaosta. Ylhäältä kaadettu harvemmin valuu sellaisenaan alas.  

Nykyisessä työssäni Bisneskurssien kumppanuuspäällikkönä törmään tähän hieman eri näkökulmasta. Tarjoamme maksuttomia digitaalisia oppimateriaaleja toiselle asteelle, aiheina talousosaaminen ja työelämä. Koska näitä oppiaineita ei ole sellaisenaan olemassa, materiaaleja käytetään hyvin moninaisilla tavoilla. Joku lukioista tarjoaa kurssia myynnistä ja markkinoinnista teemaopintojen kurssina, jossain vuorovaikutus ja neuvottelutaidot ovat osa äidinkielen valinnaista kurssia ja jossain talous, raha ja yrittäjyys ovat lukion yrittäjyyspainotuksen opintoja. Kiertotalous on milloin osa matematiikkaa, milloin englanninopetusta. Tapoja on siis yhtä monia kuin käyttäjiä, ja tämä on ollut alusta asti tarkoituksenakin.  

Palaute Bisneskurssien loppukäyttäjiltä, nuorilta, on ollut kautta linjan positiivista. Silti harmittavan usein kurssien saaminen tarjolle opiskelijoiden valittavaksi on liikaa yhden opettajan harteilla. Suuresta osasta Suomen lukioista löytyy kyllä opettaja, joka näkee näiden teemojen tärkeyden ja kytkeytymisen niin nykyisiin kuin tuleviinkin opetussuunnitelman perusteisiin. Usein käy jopa niin, että kurssit ovat tarjolla jossain lukiossa yhden opettajan vetämänä, kunnes opettaja vaihtaa työpaikkaa tai jää vaikka perhevapaalle. Koulun johdolla on iso rooli, ettei hyväksi havaittujen oppimateriaalien käyttö jäisi ainoastaan yhden opettajan vastuulle. Sillä väitän, että tämän yhden opettajan lisäksi suuresta osasta Suomen lukioita löytyy niin rehtori kuin muitakin opettajia, jotka näkevät näiden teemojen tärkeyden. Seuraava askel on niiden lisääminen osaksi koulun toimintakulttuuria.   

Tiedän itse, miten hankalaa toimintakulttuurin muutos on. Se vie aikaa, vaatii työtä ja epämukavuusalueelle astumista. Uudet lukion opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön syksyllä 2021. Uusia kunta- ja koulukohtaisia opetussuunnitelmia laaditaan parhaillaan kuumeisesti ympäri Suomea. Haastankin kaikki lukiot pohtimaan, miten laaja-alaisen osaamisen tavoite, vahvat jatko-, työelämä- ja kansainvälisyysvalmiudet saadaan osaksi juuri teidän lukionne toimintakulttuuria. Tässä etenkin rehtorit ovat avainasemassa, mutta muutokseen pitää saada osallistettua koko henkilökunta. Sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin, ylhäältä kaadettu valuu harvoin sellaisenaan alas. Muutamassa kunnassa on saatu hyviä tuloksia mm. osallistamalla myös nuoria opetussuunnitelmatyöhön.

TATin Bisneskurssit ovat pedagogisesti mietittyjä ja ne tukevat LOPS2021:n laaja-alaista osaamista Kannustamme kaikkia reilua 100 lukiota, jotka tällä hetkellä käyttävät Bisneskursseja, sisällyttämään niitä koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Näin ollen yksittäisen opettajan työ ei valu hukkaan, ja nuorille saadaan entistä tasalaatuisemmin tarjolle heidän janoamiaan sisältöjä. Jos Bisneskurssit eivät sovellu juuri teidän lukionne sisältöihin, kannustan tutustumaan Tralla.fi-palveluun, josko sieltä löytyisi joku sopivampi työelämäkokonaisuus.  

Kaiken tämän jälkeen totean, että koulukohtainen opetussuunnitelma on vain toimintakulttuurin muuttamisen ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkaa itse työ. Onneksi työ kuitenkin tuottaa hedelmää.  

Tässä vielä kootusti neljä vinkkiä toimintakulttuurin muutokseen: 

  1. Pelkkä into ja kokeilumieli eivät riitä. Avainsana on tarve.  
  2. Ylhäältä kaadettu valuu huonosti alas. Siksi koko henkilökunta pitää saada mukaan. 
  3. Opetussuunnitelma on ensimmäinen askel, sen jälkeen alkaa itse työ.  
  4. Olemme koulujen tukena, joten ota yhteyttä matalalla kynnyksellä.  

Julia Kiljunen

kumppanuuspäällikkö

Kirjoittaja on helposti innostuva generalisti, joka rakastaa syyseuraussuhteita, juhlien järjestämistä ja hyväntuoksuisia pyykkietikoita