Yrittäjyyskasvatus tarjoaa mahdollisuuden oppilaiden tulevaisuuden näkymien kirkastamiselle.

Olen pitänyt vuosien varrella vaihtelevalla menestyksellä lukuisia esityksiä teemoista, jotka jakavat ihmisten mielipiteitä. Olen huomannut monien turvautuvan varsin mustavalkoiseen ajatteluun pitääkseen asiat ymmärrettävinä ja helposti hallittavina. Monimutkaisessa todellisuudessa me kaikki toimimme toisinaan niin. Liian helposti koemme vieroksumamme muutokset kaiken tutun ja turvallisen nielevänä. Ikään kuin kesän jälkeen saapuva syksy. Puhuessani esimerkiksi ilmiölähtöisestä oppimisesta olen usein todennut, että kaiken ei tarvitse olla tätä, mutta tätäkin tarvitaan – ainakin sellaista ilmiölähtöistä oppimista, jonka itse olen oppinut tuntemaan.

Ilmiölähtöisyyden lisäksi uusissa opetussuunnitelmissa on monia muitakin keskustelua herättäviä ainesosia, joille etsitään omaa paikkaansa opetuksessa. Etsintään liittyy kaksi kipupistettä: 1. jotta mukaan mahtuisi uusia ainesosia, on lopulta luovuttava joistakin vanhoista. 2. vaikka ainesosista päästäisiinkin yhteisymmärrykseen, jää vielä kädenvääntö siitä, mikä on eri ainesosien välinen suhde. Yksi aktiivisesti paikkaansa hakeva ainesosa on yrittäjyyskasvatus, jota avaan tässä kirjoituksessa tarkemmin toivoen samalla, että kirjoitus onnistuu lisäämään yrittäjyyskasvatuksen merkitystä mahdollisimman monen silmissä. Kyseessä on nimittäin tärkeä asia.

 

Yrittäjyyskasvatus on aikamoinen soppa

Yrittäjyyskasvatus näyttäytyy ainakin itselleni usein soppana, jonka sisältämistä sattumista kauhotaan lautasille varsin vaihtelevia annoksia. ”Ai sä sait tuollaisen yrittäjyyskasvatuksen! Mulla on ihan erilainen!”. Toisilla painottuu sisäinen yrittäjyys ja työelämätaidot, toisilla taas ulkoinen yrittäjyys ja nimenomaan yrittäjyystaidot. Toisaalla puhutaan yritteliäisyydestä ja yrittäjämäisestä asenteesta varsinaisen yrityksen perustamiseen liittyvien asioiden kustannuksella. Lisäksi soppaan on siroteltu viime aikoina vielä extra-annos talousosaamista, jonka opetuksessa on vielä paljon kehitettävää, kuten selviää TATin 1/2019 julkaisemasta Mun elämä, mun rahat -tutkimusraportista. Ovatko nämä asiat osa yrittäjyyskasvatusta? Jos ovat tai eivät ole, niin pitäisikö olla?

Oman kokemukseni perusteella eniten hämmennystä aiheuttaa sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden sekä yrittäjyys- ja työelämätaitojen teennäinen vastakkain asettaminen. Kuinka vaikeaa onkaan oivaltaa, että sisäisen yrittäjyyden ”pehmeät” taidot luovat vahvan pohjan sekä myöhempää työelämää että mahdollista yrittäjyyttä varten? ”Kovempia” taitoja on kuitenkin hyvä harjoitella jo ennen työelämää tai oman yrityksen perustamista. Erityisesti myyntitaidot ja asiakaspalvelu ovat asioita, joita moni nuori tarvitsee jo vaikkapa kesätöissä. Itse näen siten yrittäjyyskasvatuksen eri koulutusasteet läpileikkaavana liukumana pehmeämmästä sisäisestä yrittäjyydestä kohti kovempaa ulkoista yrittäjyyttä.

Yleisemminkin yrittäjyyskasvatuksen nähdään koostuvan useammasta vaiheesta. Ensin nostetaan oppijoiden tietoisuutta liittyen omiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin työllistää itsensä tulevaisuudessa. Samalla opitaan oman osaamisen kehittämisen ja esille tuomisen kannalta keskeisiä taitoja. Toisessa vaiheessa oppija omaksuu sellaisia konkreettisia valmiuksia, joiden avulla hän voi luoda uutta liiketoimintaa. Tässä korostuu kyky tunnistaa uusia mahdollisuuksia ja muuntaa ne yritystoiminnaksi. Kolmas vaihe keskittyy olemassa olevan yrityksen toiminnan ylläpitoon ja kehittämiseen. Lisäksi haastetta on yrittäjyyskasvatukseen soveltuvien oppimismenetelmien valinnassa. Yrittäjyyskasvatukseen liittyviä tutkimusartikkeleja selaillessani jouduin toteamaan, että epäselvyyttä näyttää olevan muuallakin niin määritelmien kuin menetelmienkin suhteen.

 

Yrittäjyyskasvatus saa tukea opetussuunnitelmista

Voimassa olevissa opetussuunnitelmissa sanaa yrittäjyyskasvatus ei sellaisenaan mainita, vaan yrittäjyys on nostettu osaksi laaja-alaista osaamista (L6 Työelämätaidot ja yrittäjyys) peruskoulussa sekä osaksi aihekokonaisuuksia (Aktiivinen kansalaisuus, yrittäjyys ja työelämä) lukio-opetuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa yrittäjyys on vielä vahvemmin läsnä (mm. YTO, 2018). Ainakin peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien henki painottaa yrittäjämäistä toimintaa (sisäinen yrittäjyys) pelkän yrityksen perustamisen ja siihen liittyvän liiketoiminnan sijaan (ulkoinen yrittäjyys).

Yrittäjämäinen toiminta sisältää yritteliään asenteen sekä yritystoimintaan liittyvät tiedot ja taidot. Yrittäjyyden edellyttämät taidot näen tässä kontekstissa pitkälti työelämätaitojen synonyyminä – varsinkin kun työelämä on saanut viime vuosina entistä enemmän yrittäjämäisiä piirteitä. Opetussuunnitelmia yleisemmällä tasolla yrittäjämäisenä toimintana pidetään uusien mahdollisuuksien ja ideoiden tunnistamista sekä niiden saattamista osaksi yrityksen toimintaa lisäarvoa tuottavalla tavalla. Opetussuunnitelmissa yrittäjyys ja työelämävalmiudet on siis liitetty vahvasti yhteen, jolloin oppija oppii näkemään yrittäjyyden yhtenä monista tulevaisuuden potentiaalisista työllistymisvaihtoehtoista.

Perinteinen yrittäjyyskasvatus on nimensä mukaisesti ennen kaikkea yrittäjäksi kasvattamista, mutta se sisältää myös hyvin paljon sellaista, mistä on yleisemminkin hyötyä työelämässä – ja elämässä ylipäänsä. Keskiössä ovat itsetuntemuksen vahvistaminen, vuorovaikutustaidot, luova ja aloitteellinen toiminta sekä valmiudet, jotka auttavat menestymään alati muuttuvassa ja usein myös epävarmassa toimintaympäristössä. Yrittäjyyskasvatus sisältää myös asennekasvatusta ja käytöstapoihin liittyvää opetusta. Nämä ovat hyvin pitkälti juuri niitä paljon kohistuja ”perustaitoja”, joiden rapistumisesta useimmat ovat huolissaan, myös minä. Tärkeintä yrittäjyyskasvatuksessa on kuitenkin se, että nuoret löytävät uusia kiinnostuksen kohteita, tunnistavat omia vahvuuksiaan ja innostuvat heidän tulevaisuuden työelämäänsä liittyvistä mahdollisuuksista.

 

Yrittäjyyskasvatus ei ole saari

Yrittäjyyskasvatus on eräänlainen ameba, eikä vain siksi, että sen määritelmästä on varsin erilaisia tulkintoja. Yrittäjyyskasvatus ei ole oma oppiaineensa, joten sen lonkeroiden pitäisi periaatteessa ulottua läpileikkaavasti kaikkiin oppiaineisiin, mutta toteutuuko se käytännössä? Äkkiseltään ei tule mieleen yhtäkään oppiaineitta, johon yrittäjyysnäkökulmat eivät sopisi. Olin noin vuosi sitten Euroopan komission kanssa järjestetyssä Follow your ideas – become an entrepreneur -konferenssissa, jossa käsiteltiin monipuolisesti muun muassa jäsenmaissa tapahtuvaa yrittäjyyskasvatusta. Siellä nousi vahvasti esille se, että yrittäjyyskasvatuksen tulee olla vaiheittain syvenevä ja kokonaisvaltaisesti mukana opetuksessa aina varhaiskasvatuksesta lähtien. Tärkein viesti oli, että yrittäjyyskasvatus ei saa jäädä saareksi vailla luontevia yhteyksiä muuhun opetukseen.

Yrittäjyyskasvatus tuntuu jäävän liian usein yksittäisten interventioiden varaan. Tällaisia interventioita tarjoavat esimerkiksi TATin Yrityskylä ja Bisneskurssit sekä Nuori Yrittäjyyden Vuosi yrittäjänä ja Pikkuyrittäjät. Mutta mitä tapahtuu interventioiden välissä? Onnistutaanko koulussa ottamaan koppia intervention aikana heränneestä kiinnostuksesta? Yksi haaste on varmasti sopivien menetelmien ja käytäntöjen löytäminen yrittäjyyskasvatuksen sulauttamiseen osaksi muuta opetusta. Haaste muodostuu pitkälti siitä, että yrittäjyyskasvatukselle ominainen käytännöllinen, soveltava, yhteistoiminnallinen sekä yritysyhteistyöstä ammentava tapa opiskella, rikkoisi totuttua kaavaa. Yrittäjyys ja työelämä ovat kuitenkin aiheita, jotka yhdistävät eri oppiaineita ja tarjoavat siten luontevan mahdollisuuden laaja-alaiselle yhteistyölle, opitun merkityksellisyyden vahvistamiselle sekä oppilaiden tulevaisuuden näkymien kirkastamiselle.


Lauri Vaara

pedagoginen asiantuntija

Kirjoittaja on oppimisympäristöjen pedagogiseen muotoiluun erikoistunut luokanopettaja, joka on kiinnostunut erilaisten oppimista tukevien ratkaisujen kehittämisestä. Lauri arvostaa rauhallisia aamuja, omaan juureen tehtyä leipää sekä luontevuutta suhteessa toisiin ihmisiin ja elämään.